lauantai 28. syyskuuta 2013

Hiio Hoi! Maitojunalla takaisin!

Ei, ei, ei. Ei ole minun juttu suljettu blogi.

Olo on vähän kuin olisi suljettu rappusten alle komeroon samalla kun muut pitää kinkereitä talossa.

Tai siltä, kuin kirjottaisi päiväkirjaa vihkoon, joka unohtuu jonnekin laatikoiden syövereihin ja vuosien päästä muuton yhteydessä lentää uuniin muun roskan seassa (niinkin kun on muutamia kertoja tapahtunut).

Joten kun kaksi vuotta sitten aloitin kirjoittamaan avoimesti, saa se jatkuakin. En vain osaa kokeiltuani mieltää tätä rakasta blogiani piiloon. Sellainen sen kai olisi sitten pitänyt olla alunperinkin.

Joten kun tietyt asiat mietitytti, muutetaan sitten niitä, eikä blogin olemassaoloa.

Jatkossa siis pelkkiä loittonevia selkiä, merkityksettömiä kukkasia, kuihtuneita lehtiä, pieniä pulleita sormia ja sukkahousuja.












perjantai 27. syyskuuta 2013

Lähes vuorokausi

00.30

Kuulen kun Veikka haukkuu lastenhuoneessa. yskä kuulostaa juuri siltä. Sitten alkaa huuto. Molemmat huutaa, Tee rauhoittelee Tytyä, itse Veikkaa.

Annan särkylääkettä, yskänlääkettä, nostan sängynpäätyä ja avaan ikkunan. Yö jatkuu Tytyn itkeskellessä välillä. Syöttöjä on kai muutamia. Tarkkaa muistikuvaa ei ole.

07.00

Vauva aloittaa kitinän ja se yltyy pian kunnon huudoksi. Tyty ja muu poppoo tulee ovelle. Noustaan kaikki. Tee laittaa vauvan päiväkuntoon, itse etsin vaatteet isommille, laitan aamupalaksi paahtoleipää ja rahkaa.

08.00

Painun takaisin sänkyyn. Tunnin päästä Tee tuo nälkäisen vauvan viereen.

Veikalla olisi kerho, mutta yöllisen yskän takia perutaan, vaikka poika tuntuu olevan ihan kunnossa.

10.00

Syödään varhainen lounas, lapset jauhelihakeittoa, itse puuroa ja vitamiinijuoman. Laitan itseni kuntoon, syötän vauvan ja Tee pukee. Autan isommille ulkovaatteet päälle ja lähdetään autolla Itikseen päin.

Tee käy nopeasti katsomassa prismasta potkulautaa veljenpojalleen synttärilahjaksi. Muut odotamme autossa.

Suunataan Cittarin parkkipaikalle ja lähdetään koko kööri kauppaan. Saadaan ostettua potkupyörä ja hetken mielijohteesta otetaan samanlainen pyörättömälle Tytylle, kun tarjouksessa on.

11.00

Meinaa tulla kiire ja suuntaan vauvan kanssa vyöhyketerapeutille. Tuttu nainen ottaa vastaan ja kiukkuinen vauva herää uniltaan hoidon alussa. Nainen käsittelee pään, kädet, vatsan, selän ja jalat. Välillä vauva huutaa, välillä on tyytyväinen ja ihmettelee.

Soitan Teelle, että kestää. Pian hän tuokin Tytyn ja lähtee Veikan kanssa keskustaan katsomaan "Lentsikat" elokuviin. Tyty touhottaa omiaan samalla kun hoitoa lopetellaan. Vauva on tyytyväinen ja haastelee naiselle.

11.45

Lähdetään aulaan, jossa imetän vauvan ja laitan manducaan. Uni tulee heti. Suunnataan Tytyn kanssa hissille ja ulos. Pihalla kaksi naista on tupakalla kun Tyty kailottaa kovaan ääneen "Äiti on pielumaakali!" Toinen naisista repeää, itse vähän hämmennyn ja tokaisen "no sehän on ihanaa!"

Autolla kotiin. Poikkeuksellisesti vauva nukkuu koko matkan, Tyty vaatii selitystä "miten apina kuoloo?" tapaisiin kysymyksiin. En aina oikein tajua, mistä mimmi puhuu.

Kotona Tytylle rahkaa, itselle näkkileipää avokadolla, salamilla ja salaatilla. Vauva jatkaa kaukalossa uniaan.

13.00

Tyty vessankäynnin jälkeen partsille unille. Kaivan lähes tyhjän jäätelöpaketin ja tuhoan sen samalla kun katson Areenalta ja Ruudulta pari dokkaria. Vauva nukkuu kantokopassa sohvan toisessa päässä.

14.00

Vauva syö ja jatkaa uniaan. Naapuri laittaa viestiä lähdetäänkö kuudelta kerhohuoneelle. Ehdotan ulkoilua kun on hyvä ilma.

Juttelen puhelimessa Teen veljen avovaimon kanssa. Sovitaan treffit maanantaille.

15.20

Tee ja Veikka tulevat kotiin. Veikka käy kierroksilla. Tyty herää ja vauva herää. Muksuille keittoa, joka uppoaa huonosti.

Tee ja muksut kokoavat potkupyörän ja kilpa-ajelu alkaa. Vauva jatkaa uniaan kantokopassa keittiön lattialle. Väsään tomaattikeittoa, lämmitän pakkasesta ystävän tekemään foccaciaa. Huippuhyvää yhdessä!

Tee maksaa laskuja, imetän, jonka jälkeen Tee ottaa huutavan vauvan, jotta saan syötyä. Isommat riitelee potkupyörästä. Naapuri laittaa viestiä, etteivät lähde ulos. Soitan ja ehdotan vähän aikaisemmin kerhohuoneelle, vauva kun kuudelta aloittaa yleensä iltahuudot. Lopulta päädytään siihen, että menen lasten kanssa ulos ja tullaan kerhohuoneelle jos vielä myöhemmin jaksaa.

Tee pukee vauvan, autan isommille vaatteet ja laitan itseni. Kamera kaulaan ja puhelin taskuun. Vauva manducaan ja ulos metsään. Tee jää tekemään gradua.

16.50

Veikan kierrokset laantuvat heti metsään päästyä. Tehdään pieni kävelylenkki. Vauva haastelee manducassa ja katselee ylös puihin. Tyty lepertelee vauvalle ja haluaisi etsiä sieniä. Mennään liikuntapaikalle, jossa muksut hyörivät laitteiden kimpussa, itse teen vähän kyykkyjä vauva sylissä. Juttelen raskaana olevan kaverin kanssa pikapuhelun ja vaihdetaan kuulumiset. Sitten suunnataan puistoon. Vauva nukahtaa n. 20 minuutin valveillaolon jälkeen.

Puistossa touhuillaan, keinutaan ja kiipeillään kunnes vauva herää ja lähdetään kotiinpäin.

18.30

Kaikille tomaattikeittoa ja krutonkeja paitsi vauvalle, joka aloittaa nälkähuudon. Imetän, jonka jälkeen vauva on tyytyväinen ja haastelee Teen kanssa. Lapset käy kylvyssä ja paketoidaan potkupyörä. Lapset saavat itse teippailla paperiin kuvia ja laittaa naruja. Harjoitellaan "saksaamista", eli saksilla narun leikkaamista.

19.30

Lapsille iltapalaksi pähkinöitä ja omenaa. Itsekin syön samalla. Vauva väsähtää ja lähden pimeään makkariin imettämään. Tee laittaa isommat yökuntoon.

Vauva syö ja röyhtäytellään välillä. Pian tulee maitokooma, otan vauvan kainaloon ja pian pieni onkin unessa! Ensimmäinen kerta kun nukkumaankäynti käy vauvalla näin helposti. Yleensä kanniskellaan, keinutellaan ja hyssytellään väsynyttä ja unta vasten taistelevaa vauvaa tuntikin kevyesti.

20.30

Vauva ja Veikka nukkuu. Tytyn myöhäiset päikkärit kostautuu ja tyttö yrittää vaatia Teeltä palveluksia. Tee ei enää jaksa ravata, joten on vuoroni. Yksi vessassakäynti ja vesihörpyt. Pian Tyty on unessa.

21.00

Talo on vihdoin hiljainen, kaikki lapset nukkuu. Sipsejä ja lakuja iltaherkuiksi. Uni painaa silmään, joten sänky kutsuu!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Heippa!

Onpas ehtinyt tapahtua taas sen miljoona asiaa! Olisi varmaan pitänyt käydä kirjoittelemassa ylös luonnoksiin, mutta tuo aika tuntuu olevan välillä vähän kortilla...

Tee on tehnyt graduaan aika kovalla vauhdilla viime päivät. Se on tietysti tarkoittanut sitä, että itse olen ollut enemmän puikoissa. Tänään olikin sitten sellainen päivä, että oli pakko puhaltaa peli hetkeksi poikki ja hävitä mahdollisimman kauaksi kotoa. Joskus pieni happihyppely on nimittäin erittäin paikallaan!

Sunnuntaina vihdoin uskaltauduin lähteä maalle mummilaan. Teellä oli ma-ti koulua, mummi ei voinut vahtia koko aikaa, joten vaihtoehtoina oli jäädä kotiin koko kjöörin kanssa tai sitten lähteä kaakkoon.

Hieman kyllä vielä matkalla epäilytti ja ihan oikeaanhan se osui. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen reissu tämän vuoden puolella mummilaan...

Teehän oli lähes koko ajan koululla, mummilla oli omia hommia, vaari istui tietokoneella youtubessa ja mitä tekee meidän einari ja inkeri kun äiti on koko ajan kiinni kuopuksessa? No, tuijottavat tuntitolkulla piirrettyjä, härnäävät toisiaan, tuhoavat mummin käsirasvatuubin, vaarin kylmägeelin, laittavat säästöpossuun mummin koko firman vaihtokassan, ravaavat rappusia ylös ja alas, käyvät salaa mussuttamassa mummin minttupurkkapussin ja jättävät hampaanjälkensä vadilliseen nektareita.

Vauva nukkui huonosti, luonnollisesti. Muutenkin yöt ovat pääsääntöisesti menneet parin tunnin välein heräillen syömään ja kitisten mahaa joskus parikin tuntia putkeen. Tuolla sitten tissiteltiin tunnin välein, valiteltiin mahaa ja känistiin en tiedä edes mitä. Pahinta oli tietysti yrittää pitää toinen suht hiljaisena, että muu väki sai nukkua. Päivä menikin koomassa, tuntui etten saanut mitään aikaiseksi, en edes  lasten riitoihin kovin napakasti.

Toisena aamuyönä olikin ihan kuitti. Nukuin patjalla vauvan kanssa kun Tee taas isompien kanssa (kotona sama järjestely: itse vauvan kanssa toisessa makkarissa, Tee isompien kanssa toisessa). Vauvaa sai olla koko ajan hytkyttelemässä ja rauhoittelemassa ja lopulta vain pillahdin itkuun. "mun on oikeesti saatava nukkua!" Tirskuin vain Teelle, joka nappasikin vauvan kainaloon ja lähti alakertaan. Mukelot seurasivat pian perässä. Itse sain vetää reilun kahden tunnin unet heräillen alakerrasta kuuluvaan maitokutsuun.

Tuolta kotiuduttua en voinut kuin toistella, että "Ihanaa olla kotona!" Vauvakin taisi innostua kotiipääsystä ja nukuttiinkin muutamaan otteeseen reilut kaksi tuntia putkeen ja koko yö ilman kitinöitä! Aamulla olin kuin eri ihminen! (Muuten nyt tuntuu, että vauvan itkut on vähentyneet eilisen ja tämän päivän aikana. Olen antanut disflatylia säännöllisesti ja lauantaina käytiin vauvahieronnassa. Siitä ei meinannut tulla mitään kun poika huusi kuin syötävä. Lopulta vetäjä teki pojalle vyöhyketerapiaa ja rauhottui kummasti. Nyt olen sitten tehnyt ohjeiden mukaan kotona ja pientä helpotusta on tullut pikku hiljaa enemmän.)

Paljon hyvääkin maalla tapahtui. Mummi ja vaari olivat aiemmin puhelleet, että voisivat lähteä seuraksi matkalle ja nyt sitten tuokin varmistui. Itse suunnataan joulukuun alussa Thaimaahan, mummi ja vaari tulevat uuden vuoden jälkeen seuraksi ja yhdessä lennetään tammikuun puolessa välissä pois. Eli nelisen viikkoa keskenään kunnes isovanhemmat tulevat mukaan. Ihanaa!

Nyt nukkumaan. Vauva tankkasi hetki sitten, joten täytynee käyttää tilanne hyödyksi!

Lauantaina huutokonsertin jälkeen tuli vihdoin uni!
Jotakin keltaista pilkotti metsässä... saatiinkin hyvä saalis jättikanttarelleja!