Heippa!

Onpas ehtinyt tapahtua taas sen miljoona asiaa! Olisi varmaan pitänyt käydä kirjoittelemassa ylös luonnoksiin, mutta tuo aika tuntuu olevan välillä vähän kortilla...

Tee on tehnyt graduaan aika kovalla vauhdilla viime päivät. Se on tietysti tarkoittanut sitä, että itse olen ollut enemmän puikoissa. Tänään olikin sitten sellainen päivä, että oli pakko puhaltaa peli hetkeksi poikki ja hävitä mahdollisimman kauaksi kotoa. Joskus pieni happihyppely on nimittäin erittäin paikallaan!

Sunnuntaina vihdoin uskaltauduin lähteä maalle mummilaan. Teellä oli ma-ti koulua, mummi ei voinut vahtia koko aikaa, joten vaihtoehtoina oli jäädä kotiin koko kjöörin kanssa tai sitten lähteä kaakkoon.

Hieman kyllä vielä matkalla epäilytti ja ihan oikeaanhan se osui. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen reissu tämän vuoden puolella mummilaan...

Teehän oli lähes koko ajan koululla, mummilla oli omia hommia, vaari istui tietokoneella youtubessa ja mitä tekee meidän einari ja inkeri kun äiti on koko ajan kiinni kuopuksessa? No, tuijottavat tuntitolkulla piirrettyjä, härnäävät toisiaan, tuhoavat mummin käsirasvatuubin, vaarin kylmägeelin, laittavat säästöpossuun mummin koko firman vaihtokassan, ravaavat rappusia ylös ja alas, käyvät salaa mussuttamassa mummin minttupurkkapussin ja jättävät hampaanjälkensä vadilliseen nektareita.

Vauva nukkui huonosti, luonnollisesti. Muutenkin yöt ovat pääsääntöisesti menneet parin tunnin välein heräillen syömään ja kitisten mahaa joskus parikin tuntia putkeen. Tuolla sitten tissiteltiin tunnin välein, valiteltiin mahaa ja känistiin en tiedä edes mitä. Pahinta oli tietysti yrittää pitää toinen suht hiljaisena, että muu väki sai nukkua. Päivä menikin koomassa, tuntui etten saanut mitään aikaiseksi, en edes  lasten riitoihin kovin napakasti.

Toisena aamuyönä olikin ihan kuitti. Nukuin patjalla vauvan kanssa kun Tee taas isompien kanssa (kotona sama järjestely: itse vauvan kanssa toisessa makkarissa, Tee isompien kanssa toisessa). Vauvaa sai olla koko ajan hytkyttelemässä ja rauhoittelemassa ja lopulta vain pillahdin itkuun. "mun on oikeesti saatava nukkua!" Tirskuin vain Teelle, joka nappasikin vauvan kainaloon ja lähti alakertaan. Mukelot seurasivat pian perässä. Itse sain vetää reilun kahden tunnin unet heräillen alakerrasta kuuluvaan maitokutsuun.

Tuolta kotiuduttua en voinut kuin toistella, että "Ihanaa olla kotona!" Vauvakin taisi innostua kotiipääsystä ja nukuttiinkin muutamaan otteeseen reilut kaksi tuntia putkeen ja koko yö ilman kitinöitä! Aamulla olin kuin eri ihminen! (Muuten nyt tuntuu, että vauvan itkut on vähentyneet eilisen ja tämän päivän aikana. Olen antanut disflatylia säännöllisesti ja lauantaina käytiin vauvahieronnassa. Siitä ei meinannut tulla mitään kun poika huusi kuin syötävä. Lopulta vetäjä teki pojalle vyöhyketerapiaa ja rauhottui kummasti. Nyt olen sitten tehnyt ohjeiden mukaan kotona ja pientä helpotusta on tullut pikku hiljaa enemmän.)

Paljon hyvääkin maalla tapahtui. Mummi ja vaari olivat aiemmin puhelleet, että voisivat lähteä seuraksi matkalle ja nyt sitten tuokin varmistui. Itse suunnataan joulukuun alussa Thaimaahan, mummi ja vaari tulevat uuden vuoden jälkeen seuraksi ja yhdessä lennetään tammikuun puolessa välissä pois. Eli nelisen viikkoa keskenään kunnes isovanhemmat tulevat mukaan. Ihanaa!

Nyt nukkumaan. Vauva tankkasi hetki sitten, joten täytynee käyttää tilanne hyödyksi!

Lauantaina huutokonsertin jälkeen tuli vihdoin uni!

Jotakin keltaista pilkotti metsässä... saatiinkin hyvä saalis jättikanttarelleja!