sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Juhlintaa

Eilen pyhäinpäivänä meillä juhlittiin Ruune- vauvaa.

Teen kanssa sovimme ajan mahdollisimman pitkälle, sillä kummallakaan ei tuntunut olevan minkäänlaista inspiraatiota juhlien järkkäilyyn. Joten nyt Ruunen ollessa reilut kaksi kuukautta, saatiin viimein nimijuhlat pystyyn!

Mummi jo muutamia viikkoja aiemmin ehdotti puolukkakukon tekemistä. Kyseli myös, voisiko tehdä graavilohta, hommata kinkkuleikkeleet ja karjalanpiirakat. Turha kai sanoa, kelpasiko.

Kondiittorialan ystävä ehdotti kakun tekoa. Juu, kyllä kiitos!

Mummo leipoi suolaista piirakkaa ja teki lakkakakun. Yllätykseksi hommasi vielä maidottoman kakun (vaikka n. puolet tarjottavista sellaisia olikin).

Joten omalle kontolle ei jäänyt kuin helppo omenapiirakka ja lapsille herkkupöytä.

Omenapiirakan leivoin edellisenä iltana ja pyyhin pölyt, muuten otettiin spurtti lauantaiaamuna. Tee hoiti toisen vessan siivouksen ja lähti lasten kanssa pihalle. Itse pistin vauhdiksi ja imuroin, luuttusin, pistin tavarat järjestykseen, silitin vaatteet, tein muksuille ruoan, pistin tarjoilutavarat suht kondikseen ja tein herkkutikut muksuille. Loppuvaiheessa tekoa poppoo tuli sisälle ja lapset olisivat varsin innokkaasti osallistuneet. Ihmeen rauhassa lastenpöytä sai olla, vaikka sisarukset kävivätkin aika ajoin notkumassa pöydän liepeillä.

Emme oikein osaa kamalasti stressata juhlien järkkäilyistä. Meille sopii juuri tällainen "aamulla paikat kuntoon"- meininki. Yleensä silloin aamusta saatan ottaa pienen stressinpoikasen, mutta sen avulla kaikki tulee hetkessä kuntoon (Tee voi kyllä olla eri mieltä tuosta "pienestä"). Ja onneksi suvuista tosiaan löytyy noita enemmän innokkaita, ketkä mielellään osallistuvat järjestelyihin.

Mutta jos juhlien järkkäily puuduttaa, juhliminen sitten itsessään onkin kivaa!

Kun vasta laitoin itseäni kuntoon, oli kahdeksan ensimmäistä vierasta jo paikalla. Siitä kimposinkin imettämään Ruunea ja keittiöön astuessani oli mummi, mummo, täti ja Tee laittaneet pöydän koreaksi. Loppujen vieraiden saavuttua nostettiin Ruunelle malja, Tee luki runon ja annoimme kummeille Ruunesta ottamani ja kehystetyt valokuvat (poika saikin aivat ihanat ja taatusti tehtäväänsä omistautuneet kummit!)

Sankari oli vallan mallikkaasti koko viisituntisen juhlinnan ajan. Sitä ennen vetäisi juuri kolmen tunnin unet, joten jaksoi olla hyvin menossa mukana, muutamia torkkuja lukuunottamatta.

Lapset kuluttivat ekan puolituntisen herkkupöydän äärellä, sitten alkoi meno ja meininki. Aikuiset kahvittelivat rauhassa ja vaihtoivat kuulumisia. Kaikki tärkeimmät ihmiset muutamaa lukuunottamatta oli onneksi päässyt paikalle.

Illalla, juhlien jälkeen muksut nukahtivat varsin pian. Tyty taisi vähän mennä juhlinnasta ylikierroksille ja yöllä huudettiin aika tavalla. Jossakin vaiheessa ahtauduin tytön viereen kerrossänkyyn. Siinä mimmi vähän rauhottui, mutta tunti taisi mennä ennen kuin uni taas tytölle tuli.

Aamulla meillä olikin väsynyttä sakkia. Ruune taisi olla ensimmäinen joka heräsi. Päivä menikin leffoja katsellessa, ruokaa tehdessä, kaupassa käydessä ja illalla piti vielä lähteä pimeään metsään taskulamppujen kanssa haahuilemaan.

Teen joka viikkoiset opiskelut toisella paikkakunnalla loppui. Mummi vähän haikeana tänää soitteli, että eikö Tee enää missään vaiheessa ennen marraskuun loppua mene koululle. Mummi ja vaarikin ovat kovasti nauttineet siitä, että Tyty ja Veikka ovat Teen kanssa yleensä olleet pari yötä alkuviikosta mummilassa.

Tee ja mummi sopivatkin, että lähtevät heti huomenna iltapäivästä taas maalle. Yritin kyllä kysellä jälleen (niin kuin lähes joka kerta) Tytyltä, että eikö jäisi kotiin äidin ja Ruunen kanssa. "Mummilla on kivaa, minä menen mummille!" Selvä. Ja äiti ei voi kuin iloita. Kieltämättä tulee aina todella hyvä olo itselle, kun Tyty kieltäytyy jäämästä kotiin. Se vain kertoo siitä, että mummilla tosiaan on kivaa, ja lapsilla on muitakin todella tärkeitä aikuisia ympärillään kuin vain äiti ja isä. Ja mikä parasta; suht pitkästä välimatkasta huolimatta lapset ja isovanhemmat ovat nähneet viikottain, eikä paria viikkoa pitempiä välejä ole tainnut olla koko syksyn aikana.



Lasten herkkupöydässä kävi kuhina.

Mummin sylissä tirsoilla.



Kummin kanssa.

16 kommenttia:

  1. Onnea pienokaisella nimestä! Upeannäköinen tarjoilupöytä! Nams! Siis onko Tytyllä ja Veikalla jo kerrosänky?? Mistä asti ollut, minkälainen ja miten mennyt? Teijän isommat lapset kun lähes samanikäiset kuin meidän ja olen itse miettinyt keväälle tota kerrosänkyä, sellaista mahd matalaa "pienten" versiota. Meillä vaan Jaro nukkuu edelleen hyvillä mielin pinniksessä joten en ole kiirettä pitänyt. Aattelin et ostais sen kerrossängyn ja laittas Joona alkuun alapetiin nukkumaan niin et Jaro sais totutella rauhassa isojen poikien sänkyyn Joonan vanhassa sängyssä ja sit siirtäis molemmat kerrokseen ja hävittäis sen toisen isojen sängyn...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostettiin muistaakseni kesäkuussa ja silloin siirtyivät omaan huoneeseen suoraan kerrossänkyyn. Tyty nukkui sitä ennen pinniksessä ilman laitaa meidän sängyn vieressä. On sellainen 155cmx70cm, joten ei vie niin kamalasti tilaa ja menee kuitenkin aika kauan.

      Hyvin on mennyt. Veikalle tuo kerrossänky oli tosi upea juttu ja Tyty on tykännyt kun hänellä on oma "luola", tuo varmaan jonkinlaista turvaa kun on vähän suljetumpi tila kuin ihan normisänky.

      Tuo meidän sänky on aika korkea maasta ja ostettiin ikeasta siihen laita. Sen verran vaatii vaivaa tulla pois, että Tyty tuntuu senkin takia viihtyvän sängyssä:) Yleensä ennemmin huutelee kun tulee pois sieltä.

      Mutta siis meillä vain hyviä kokemuksia!

      Poista
    2. Kiva kuulla! Et ole pelännyt että Veikka putoaa yläsängystä? Mua lähinnä se huolettaa mut täytyy katsoa sellainen sänky et on kunnon laidat. Meillä tuo kerrosversio tuo himpusti lisää leikkitilaa poikien huoneeseen, he kun "joutuvat" olemaan samassa huoneessa, meidän asunto kun ei ole mikään tilaihme :)

      Poista
    3. En. Tuossa on aika korkeat laidat ja ei oo ollu mitään sen suuntaistakaan, että alas tulis... rappuset on aika kapeat.

      Joo, tuo tosiaan leikkitilaa. Meillä on se 120 senttinen lastenhuoneessa kun en raaski luopua siitä, eikä varastoon mahdu. Plus että on kätsempää nyt kun Tytykin heräilee yöllä, että Tee on siellä nukkumassa.

      Tässä linkki tuohon sänkyyn: http://www.on24.fi/child/kalusteet_sisustus/sangyt_sohvat/47887

      Näyttää olevan tarjouksessa ;)

      Poista
  2. ihanat juhlat <3 ja on ihana myös huomata isommista lapsista,miten luottavat muihinkin aikuisiin :) iso-vanhemmat ovat lapsille tärkeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylä kasvattaa:)

      Nyt on ruvennut tulemaan Veikan puheeseen samanlaisia äänenpainoja ja matkimista kuin vaarilla. Esim. kutsuu mua "äiskä" ihan samalla tavalla kuin vaari huutelee mummia:) Eli vaikutteita otetaan muistakin.

      Poista
  3. Paljon onnea pienelle kauniista nimestä!
    Kiva että juhlat onnistui hyvin ja mitä ilmeisimmin valmistelutkin ilman
    Suurempia stressaamisia :)
    Ihana onkin juhlia ihan lähipiirissä ja vähän "epävirallisemmin" , menee niin järkkäilyt
    Kuin juhlatkin leppoisammin!
    Mukavia päiviä sinne! -Pilvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!

      Tosiaan haettiinkin sellaista "epävirallisempaa" menoa, sopii meille paremmin:)

      Nähdään joku päivä!

      Poista
  4. Oi mitä herkkuja. Nam. Itse olen jo nyt alkanut miettiä mitä tarjottavaa tuleviin ristiäisiin tekisi. Olisihan se hyvä jos vauva ensin syntyisi mutta olen tällainen pähkäilijä ja suunnittelija. Joidenkin mielestä ehkä hieman rasittava piirre.
    Hienoa että juhlat sujuivat hyvin ja pikkuinen Ruune sai nimenkin virallisesti (ihana lempinimi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta suunnittelu ja pähkäily on vain kivaa jos se on sellaista mistä nauttii:) Ja ei tarvitse sitten vauvan synnyttyä miettiä mitä tarjoilee kun on jo etukäteen miettinyt kuviot valmiiksi.

      Meillä meni suunnittelut kyllä vähän niin, että sukulaiset ehdotti omia juttujaan ja tekivät niitä sitten. Kieltämättä itse en olisi ihan samanlaisia järkkäillyt jos olisin alusta asti miettinyt, mutta kivasti tarjoilut tuli omasta sadosta; puolukkaa, lakkaa ja omenaa. Sienipiirakankin meinasin väsätä, mutta sitten into tyssäsi...
      Mitäs olet miettinyt tarjoiltavaksi?

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos:) Lempinimihän tuo on, mutta ei niin kaukana oikeasta.

      Poista
  6. Nam, mitä herkkuja! Kauniit juhlat ja ihana on lempinimikin :)

    VastaaPoista
  7. Onnea pienelle nimestä :)
    Herkullisen näköiset tarjoilut!

    VastaaPoista
  8. Kiitos! Ja hyvänmakuiset olikin tarjoilut:)

    VastaaPoista

Kommentit ilahduttaa aina!
Tarkistan vain ensin, ettei mukaan ole eksynyt vahingossa mitään henkilötietoihimme liittyvää.