keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tiistai on touhua täynnä

Mikähän sen määrittää, että alkaako päivä hyvin vai hyvin huonosti? Piisaako energiaa, vai tuntuuko siltä, että silmät lupsahtelee turhankin usein päivän aikana? Sillä ei ainakaan ole vaikutusta nukkuuko Ruune heräillen usein tai kikkuloiden aamuyön, vai nukkuukö hyvin. Se on joku muu kuin hyvät yöunet, mitkä välillä tuntuu määrittävän sitä, paljonko energiaa on käytettävissä ennen hyytymispistettä.

Muutama päivä meni puolivetämättömänä, mutta tänään on tuntunut saaneen aikaiseksi yhtä sun toista.

Ruune sai lähetteen verikokeisiin, josta otettaisiin allergeenit verestä. Joten heitettyä Veikka kerhoon olikin ohjelmassa pienen miehen pistely.

Onneksi mukana oli Tyty, joka piti Ruunen huomion muualla pelleilemällä omaan tuttuun tyyliinsä. Huomaa, että nämä kaksi ovat lähentyneet kovasti viime aikoina; Tyty on ensimmäisenä parvekkeen oven takana kun vauva herää, aamulla tulee toivottamaan pikkuveljelle ensimmäisenä hyvät huomenet ja aina puhuu pojalle hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Koskaan ei suutu tai kimmastu, vaikka pikkuveli välillä ottaakin niitä mimmin tärkeimpiä aarteita hyppysiinsä.

Joka tapauksessa, näytteenotto sormen päästä onnistui sangen hyvin, vaikka millin putki olikin täytettävänä. Poika ei itkeny vaikka pistettiin pariin otteeseen, mutta väkisin kädestä pito saikin raivon aikaiseksi. Onneksi Tyty pisti parastaan kukkuuleikeillään ja ilveilyillään. Vähällä siis selvisi potilas.

Viikon ostokset prismasta ja lopuksi vielä ikean kautta hakemaan junanrataosia. Ei ollut lapset jotka radanosia hinkuivat, vaan äiti. Jos joku leikki on kivaa, niin ratojen rakentaminen. Ja saatiinkin lastenhuoneen lattia-ala vallattua junineen, siltoineen ja raiteineen aika mukavasti iltapäivän aikana.

Iltapäivä meni siivotessa ja muutama elokuva sivusilmällä katsoen. Tein tunnukset Viaplaylle ja lapsetkin olivat tohkeissaan kun pitkästä aikaa pääsivät katsomaan hyviä lastenelokuvia. Meillä ei vieläkään ole telkkaria, eikä tuskin tulekaan (Tyty sai kovan hepulin reissussa kun pyysi, että voisi katsoa telkkarista Doraa. Yritin selittää ettei telkkari toimi niin. Ei mennyt jakeluun.), sillä netissä löytyy kyllä mielenkiintoista katsottavaa jos haluaa.

Teen tullessa kotiin nappasin Veikan ja lähdettiin vielä käymään ikeassa, sillä muutama räsymatto oli mielessä huonoksi menneiden eteisen mattojen tilalle. Ei ollut räsymattoja, mutta saatiinkin Veikan kanssa tuhlattua sitten yhteen jos toiseen. Tee ei ollut kovin mielissään; juuri vasta pistin pihalle tavaraa. Yritin kyllä ajatella ostoksia tehdessä, että en ostaisi muuta kuin sellaista, mikä helpottaisi kotona olemista, täällä kun ollaan kuitenkin aika paljon.

Joten mukaan lähti liitutaulut seinille: toinen lastenhuoneeseen ja toinen keittiöön, johon voisi suunnitella viikon ruokalistaa (ollut jo mielessä siitä lähtien kun ystävien seinällä tällaisen loistoidean näin). Eteiseen hommasin lehtitelineen seinälle. Teelle tulee joka päivä lehti ja yleensä tungen ne suoraan keräykseen jollei mies ehdi niitä pelastaa. Nyt on jokaiselle oma loossi; Teelle, minulle ja muksuille yhteinen.

Tukeva jakkara lähti kahdeksalla eurolla. Sellainen, mikä toimii pienien keittiöapureiden kanssa, kun täytyy yltää kunnolla tiskipöydälle.

Hyvä kuorimaveitsi ja ystäville tuparilahjat. Pyykkiripustin ja ainut "turhake" oli lintuhäkin tapainen. "Mä olen aina halunnut lemmikkiä", tokaisi Veikka jälkeenpäin.

Eli nyt on siis tuhlattu koko kevään edestä. Räsymatot jäi saamatta, mutta seuraavaksi suuntaan metsästämään niitä kirpparille.

2 kommenttia:

  1. Äh, miksei meillä ole ikeaa vieressä? Sieltä löytyis aina yhtä jos toista :) Kauan teillä kestää veikan kerho ja onko useinkin? Meillä on vaan kerran viikossa ja kaksi tuntia kerrallaan...kaksi tuntia on kyllä melko vähän, ei me Jaron kanssa oikeen keritä tekeen mitään siinä ajassa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyy kyllä, niin hyvässä kuin pahassa!
      Veikan kerho on kolme kertaa viikossa kolme tuntia. On tainnut kaksi kertaa koko aikana olla sen kolme päivää, yleensä pari kertaa. Tuo on siitä hyvä, että meiltä on matkaa alle puoli kilsaa, joten siinä ajassa mitä jää kotonaoleville, ehtii jo touhuta yhtä sun toista. Maanantaisin on myös mahdollisuus viedä kolmeksi tunniksi koko perheen mukelot. Ekan kerran ilmoitin nyt molemmat isommat kun Tytykin tykkää tuosta kerhoilusta, ei vaan vielä pääse vielä kuin perhekerhoon.

      Poista

Kommentit ilahduttaa aina!
Tarkistan vain ensin, ettei mukaan ole eksynyt vahingossa mitään henkilötietoihimme liittyvää.