torstai 19. joulukuuta 2013

Vikoja päiviä Lantalla

Päivät täällä kulkee omaa tahtiaan. Eilen mietittiin lähdetäänkö Saladaniin. Ei jaksanut. Vuokrataanko auto ja kuski ja kierretään saarta? Ei jaksa. Mennäänkö rannalle? Okei!

Naapurien kanssa juteltiin, että mukavuudenhalu vie aina mennessään. On niin helppo vain olla ja nauttia kiireettömyydestä, ei tarvitse järkkäillä mitään sen ihmeempiä.

Yhtenä päivänä käytiin snorklausreissulla Rok- saarella. Pieni paratiisi. Ruune otti unia riippukeinussa, Veikka snorklasi pelastusliivien kanssa, Tytyn kanssa ihmeteltiin varaaneja ja syötiin hyvää ruokaa. Kotimatkalla speed boatissa jokainen muksu nukahti ja saatiin nauttia tuulen tuiverruksesta.

Ollaan tavattu ihmisiä mm. Ruotsista, taiwanista ja kanadasta. Veikka kertoi ikävöivänsä kavereita, mutta onneksi juuri samana päivänä hotellille tuli malesiasta samanikäinen poika ja kielimuurista huolimatta yhteisiä leikkiä on syntynyt.

Naapurissa asustaa ruotsalaisia poikansa kanssa. Heidän kanssaan tehtiin reissu snake farmille, jossa saatiin yksityinen käärmeshow. Boa, kobra ja jokin pureva käärme. Vieläkin puistattaa.

Huomenna Tee lähtee Tytyn ja Veikan kanssa Phi Phille. Olen ollut siellä joskus vuosia sitten ja tehnyt kyseisen reissun, joten jään Ruunen kanssa hotellille ja aion pojan päikkäreiden aikaan syventyä mukaan ottamiini kirjoihin.

Aamulla herätään kuuden jälkeen ja illalla lapset on ennen seiskaa unessa, äiti yleensä ennen ysiä. Koko päivä ulkona tekee sen, ettei illalla jaksa muuta kuin lukea muutaman sivun kirjaa ja liittyä lapsten seuraan unten maille. Eilen tosin oli niin kova nälkä ysin aikaan, että nappasin kirjan mukaan ja suuntasin syömään. Tiskistä valitsin white snapperin, joka kokattiin valkosipulin ja pippurin kanssa, riisiä seuraksi ja oli hyvää! Kymmeneltä olin jo takaisin nukkumassa.

Täällä on lasten keskuudessa pyörinyt enterorokko ja Tyty sen nappasi itselleen. Onneksi varsin lievin oirein, sillä kädessä on yksi näppylä ja suussa enemmän. Joten mimmi vetelee mehu-jädelinjalla. Veikkakin taisi sairastaa kyseisen taudin noin vuosi sitten paljon pahemmin oirein.

Parin päivän päästä vaihdetaan maisemaa. Toisaalta mukavaa, toisaalta sitä on niin kotiutunut tänne ja tutustunut ihmisiin, että tuntuu vähän kuin kotoaan lähtisi. Muyta mielenkiinnolla odottaa taas uusia maisemia.

Mutta nyt uimaan!

4 kommenttia:

  1. Teidän loma kuulostaa niin rentouttavalta ja ihanalta. Montakos viikkoa teillä on lomaa vielä jäljellä?

    VastaaPoista
  2. Kaksi takana, neljä jäljellä:)

    VastaaPoista
  3. Voi että, voin kuvitella että on ihanaa siellä paratiisissa <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan täällä, ei voi muuta sanoa:)

      Poista

Kommentit ilahduttaa aina!
Tarkistan vain ensin, ettei mukaan ole eksynyt vahingossa mitään henkilötietoihimme liittyvää.