sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Imetys ja halu(ttomuus)

Imetysaikana meikäläinen muuttuu suht frigidiksi tapaukseksi. Miten voikaan olla, että jos loppuraskaudessa peittoa voisi pöllytellä alituiseen, synnytyksen ja toipumisen jälkeen seksi on tasan yhtä houkuttelevaa kuin pari päivää roskiksessa muhinut kakkavaippa?

Ja miten paljon paremmin parisuhde voisi voidakaan pikkulapsiaikana jos äidin halut olisivatkin (näin hypoteettisesti ajateltuna) päinvastaiset? Imetyksien, vaipanvaihtojen, nukutusten ja leikitysten jälkeen olisikin illalla mielessä pienet virkistävät painit kumppanin kanssa, eikä peiton alle hautautuminen ja suurin piirtein kuollutta esittäminen seksiehdotusten pelossa (ihan vähän kärjistettynä...).

Joten täällä ei ollut mitenkään yllätys, että muutuin taas imetysaikana ihmiseksi, joka pudistelee päätänsä ja hokee "hyi hyi!" kun kuuleekin sanan "redtube".

Imetys aiheuttaa naiseen samanlaisia kehon muutoksia kuin vaihdevuodetkin. Estrogeenitasot voivat olla miltei nollissa. Limakalvot kuivuvat, hikoiluttaa, väsyttää. imetyksen aikana vauva on suurin rakkauden kohde ja saattaa viedä kaikki naisen ajatuukset. Synnytyksen jälkeen usein kestää noin vuoden, ennen kuin tilanne normalisoituu ja myös halut palaavat. (Lähde)

Joten meillä käydään tietyn väliajoin tämän suuntaisia keskusteluja:

"Pantaisko?"
"EI"
"Miks ei?"
"Ei paneta."
"Miks ei paneta?"
"Miks pitäs?"
"No miks ei pitäis?"
"Sano ekaks miks pitäs?"
"No kun se on kivaa."

Ja sitten sitä yrittää pinnistellen muistaa, että "olikohan se nyt tosiaan niin kivaa...?"

Tällä hetkellä kroppa kun sattuu olemaan niin outo kapistus, ettei sillä ole minkäänlaista muistijälkiä siitä, miltä seksi tuntuisi. Muistaa vain ajatuksena, että onhan sitä tultu harrastettua ainakin se kolme kertaa ja kyllähän sitä on joskus halunut lisääkin, joten kai se ihan kivaa siis on?

Ensimmäisen imetyskauden aikana tilanne oli niin outo, että väärinymmärrysten ja turhautumisten takia saatiin sotatiloja aikaiseksi. Nykyään viljellään mustaa huumoria ja edellisen kaltaiset keskustelut ovat sitä kaliberia päättyen lopulta siihen, että päätän virkistää muistia ja kokeilla, että "oliko se nyt oikeasti niin kivaa?"

(Toisaalta saatan kyllä imetysdementiahormonien takia olla niin helppo makkara, että Tee osaa jo kolmannella kerralla vetää oikeista köysistä...!)

Joka tapauksessa, sama keskustelu käydään seuraavalla kerralla uudestaan, koska se edellinen "kiva kerta" on taas häipynyt kropan muistista kuin tuhka tuuleen!


12 kommenttia:

  1. Kiva ja rehellinen postaus. Mä oon jo miettinyt tota samaa, tilanne mikä meillä kohta edessä. Millä sitä saakaan itsensä taas tietylle fiilikselle...
    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä onkin koko jujun kysmys; miten saada ittensä sille fiilikselle:D Joku tiedemies voisi ratkaista tän arvoituksen!

      Poista
  2. Hui, kun kuulostaa tutulta! Niinhän se meni meilläkin kummankin imetysaikana, ettei muistijälkiä ollut, ellei ihan tosi kovasti pinnistänyt. Kyllä tää ruuhkavuosi opiskeluineen taitaa tehdä joskus samanlaisen olotilan.. :-P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toinen hyvä kakkonen taitaa olla kun on liian monta eri tekijää arjessa. Jotenkin kummasti se on se sänkypuoli, mikä saattaapi kärsiä siellä kärkipäässä...

      Poista
  3. Hahaaa, naulan kantaan. Mä en tieenytkään tuota vaihdevuosi-connectionia. Ilmankos...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään, ennen kuin guuglasin;)

      Poista
  4. nyt ei menny kyllä yhtään asian vierestä!! Totta joka sana!! Yhdyn samaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kiva, mutta silti kiva kuulla, ettei ole ainut, kenelle tämän jäätyminen tapahtuu!

      Poista
  5. Aivan samallailla kävi täällä. Miehen on tosi vaikee sitä ymmärtää ja niin on mun itsenikin! Nyt on imetys loppunut ja ehkä hieman palaillu seksihalut mutta kyl mä yhä odotan et ne palais normaaleiks. :( tää on vaikeeta kun ei osaa miehelle selittää ku ihan oikeesti ei itekkään käsitä miks ei haluta ja ällöttää ajatellakki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä siinä molemmat voi olla aika hämmennyksissä, että mitä hittoahan tää nyt on... Onneksi siis tuntuu olevan ihan normia, että ne katoaa tai vähenee, ainakin osalla. Hauskaahan se ei ole missään nimessä, mutta ainakin lohduttaa vähän.

      Toiv sielläkin rupeaisi jo tapahtumaan elpymistä!

      Poista
  6. Hahaha tämä oli kyllä hyvä:) Kirjoitat niin aidosti. Löysin kommenttisi tutipuun blogista ja olit sinnekin niin asiallisen ja kivan kommentin jättänyt:) Postaukseen "miltä äidin kuuluisi näyttää"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidankin muistaa tuon kommentin:) kiva, että olet löytänyt tänne sitä kautta! :)

      Poista

Kommentit ilahduttaa aina!
Tarkistan vain ensin, ettei mukaan ole eksynyt vahingossa mitään henkilötietoihimme liittyvää.