Imetys ja halu(ttomuus)

Imetysaikana meikäläinen muuttuu suht frigidiksi tapaukseksi. Miten voikaan olla, että jos loppuraskaudessa peittoa voisi pöllytellä alituiseen, synnytyksen ja toipumisen jälkeen seksi on tasan yhtä houkuttelevaa kuin pari päivää roskiksessa muhinut kakkavaippa?

Ja miten paljon paremmin parisuhde voisi voidakaan pikkulapsiaikana jos äidin halut olisivatkin (näin hypoteettisesti ajateltuna) päinvastaiset? Imetyksien, vaipanvaihtojen, nukutusten ja leikitysten jälkeen olisikin illalla mielessä pienet virkistävät painit kumppanin kanssa, eikä peiton alle hautautuminen ja suurin piirtein kuollutta esittäminen seksiehdotusten pelossa (ihan vähän kärjistettynä...).

Joten täällä ei ollut mitenkään yllätys, että muutuin taas imetysaikana ihmiseksi, joka pudistelee päätänsä ja hokee "hyi hyi!" kun kuuleekin sanan "redtube".

Imetys aiheuttaa naiseen samanlaisia kehon muutoksia kuin vaihdevuodetkin. Estrogeenitasot voivat olla miltei nollissa. Limakalvot kuivuvat, hikoiluttaa, väsyttää. imetyksen aikana vauva on suurin rakkauden kohde ja saattaa viedä kaikki naisen ajatuukset. Synnytyksen jälkeen usein kestää noin vuoden, ennen kuin tilanne normalisoituu ja myös halut palaavat. (Lähde)

Joten meillä käydään tietyn väliajoin tämän suuntaisia keskusteluja:

"Pantaisko?"
"EI"
"Miks ei?"
"Ei paneta."
"Miks ei paneta?"
"Miks pitäs?"
"No miks ei pitäis?"
"Sano ekaks miks pitäs?"
"No kun se on kivaa."

Ja sitten sitä yrittää pinnistellen muistaa, että "olikohan se nyt tosiaan niin kivaa...?"

Tällä hetkellä kroppa kun sattuu olemaan niin outo kapistus, ettei sillä ole minkäänlaista muistijälkiä siitä, miltä seksi tuntuisi. Muistaa vain ajatuksena, että onhan sitä tultu harrastettua ainakin se kolme kertaa ja kyllähän sitä on joskus halunut lisääkin, joten kai se ihan kivaa siis on?

Ensimmäisen imetyskauden aikana tilanne oli niin outo, että väärinymmärrysten ja turhautumisten takia saatiin sotatiloja aikaiseksi. Nykyään viljellään mustaa huumoria ja edellisen kaltaiset keskustelut ovat sitä kaliberia päättyen lopulta siihen, että päätän virkistää muistia ja kokeilla, että "oliko se nyt oikeasti niin kivaa?"

(Toisaalta saatan kyllä imetysdementiahormonien takia olla niin helppo makkara, että Tee osaa jo kolmannella kerralla vetää oikeista köysistä...!)

Joka tapauksessa, sama keskustelu käydään seuraavalla kerralla uudestaan, koska se edellinen "kiva kerta" on taas häipynyt kropan muistista kuin tuhka tuuleen!