tiistai 28. tammikuuta 2014

Neuvolaa

Tänään oli Ruunen neuvolalääkäri, eilen itse neuvola.

Olikin ihana nähdä vanha tuttu neuvolaterkka, se joka oli jo Veikan raskausaikaan ja jäi vuorotteluvapaalle Tytyn ollessa ihan pieni. Ruunen raskausaikana terkat vaihtuivat tasaisesti ja nyt vihdoin tavattiin taas pitkän ajan jälkeen!

Lottovoitto on kyllä hyvä neuvolaterkka. Sellainen, jonka vastaanotolla huomataan sekä vauva, äiti että sisaruksetkin, vaikka aika olisikin tiukassa. Muistetaan kysyä rutiinikysymyksien yhteydessä vähän ekstraakin ja jonka luona voi kertoa ilot ja murheet ihan juuri niinkuin ne kokee.

Ruune vetelee edelleen siellä miinuskäyrillä. Nyt huidellaan -16 kaikesta syömisestä huolimatta. Poika on vielä ruvennut "steppailemaan" paikoillaan, joten näyttää siltä, kuin koko ajan olisi kova meno jonnekin vaikka eteenpäin ei vielä pääsekään. Joten kulutuskin on varmasti noussut.

Reissun jälkeen maisteltiin vähän puuroa. Yöt kun olivat olleet jo reilut kaksi viikkoa paljon risaisempia ja selvää kiinnostusta pöperöihin oli.

Alku menikin hyvin ja puurot upposi. Ja sitten tuli täysi stoppi. Onneksi maitoa riittää, mutta neuvolasta kehottivat aloittelemaan kiinteitä uudestaan painon vuoksi.

Tuota neuvoa olen aina ihmetellyt. Desissä kasvissosetta ei kuitenkaan ole yhtä paljon kaloreita kuin desissä maitoa. Vai onko tarkoitus lisätä öljyä ruoan sekaan?

Joka tapauksessa, eilen kokeilin antaa hunajamelonia omin käsin syötynä ja se upposi. Sen verran pehmeää kun oli, poika sai ikenillä mussutettua pehmeää hedelmää. Soseina ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Joten pitääkin ruveta miettimään muita hyviä vaihtoehtoja, joita itse voisi nakertaa. Pehmeässä avokadossa olisi ainakin paljon energiaa...

Aulassa pois lähtiessä oli toinen äiti lisäkseni. Vähän jäin kuuntelemaan kun vauva rupesi rattaissa itkemään, että oikeastiko nainen tokaisi vauvalle, että "mitä sä siellä karjut, juo nyt sitä maitoas vaan. Voi perkele sentään!"

Jatkoteksti oli sitten sen mukaista, että olin ihan tyytyväinen, että terkan huoneen ovi oli auki ja kaikki teksti meni sinnekin korviin. Ei nimittäin vaikuttanut asiat olevan ihan kohdallaan siinä perheessä. Jos n. 4kk ikäiselle vauvalle kiroillaan, muutaman vuoden ikäinen laitetaan vahtimaan vauvaa ja kun lapsi sanoo äidille vauvan itkevän, solvataan lasta tyhmäksi. Olisi tehnyt mieli napata lapset kainaloon, usuttaa äiti nukkumaan ja sen jälkeen hakemaan apua.Tai katkaisuun. Habitus oli vähän sen oloinen.

Vähän jäi kyllä vaivaamaan. Onneksi meillä on pätevä terkka, jolla on silmät selässä.

Tänään oli avoimessa kerhossa parin viikon ikäinen vauva. Voi pyhä sylvi, miten voi iskeä vauvakuume, vaikka oma vauva on vielä vauva!  Onko se joku sisäinen biologinen kello, mikä on jumahtanut osoittamaan sitä vauvakuumetta, eikä pääse siitä seuraavaan pykälään?

Samalla juttelin vauvan äidin kanssa, joka kertoi uudesta arjesta kahden lapsen kanssa. Yritin valaa uskoa, että kyllä se helpottaa. Toisen tulon jälkeen muuttuu niin moni kun täytyy opetella jakamaan huomio, jonka ennen on voinut antaa vain yhdelle. Ja omatunto soimaa alituisesti sen vuoksi.

Mutta nyt kunnostautumaan. Tiedossa ulkona syömistä hyvässä seurassa pitkästä aikaa!


2 kommenttia:

  1. Tuota avokadoa suositeltiin esikoisen kohdalla lastenneuvolassa (silloin kun myös painotettiin, että lapselle EI SAA aloittaa kiinteitä vasta kuin 6 kk iässä. Tämä siis Englannissa). Ihana tuo sun blogin uusi banneri muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tutti tippui niin kauniisti puuterihiekkaan, että tietysti täytyi kuva napata.

      Miksi Englannissa ei saanut aloittaa kiinteitä ennenkuin 6kk?

      Tänään maisteli avokadoa. Upposi ainakin hieman paremmin kuin soseet. Sotku oli tietysti aika laajalle levinnyt, mutta vedellähän siitä selvisi :)

      Poista

Kommentit ilahduttaa aina!
Tarkistan vain ensin, ettei mukaan ole eksynyt vahingossa mitään henkilötietoihimme liittyvää.