Kirja joka vei rauhalliset yöunet

(Täältä)

Viime yö meni pyöriessä ja ahdistavia unia näkiessä.

Ennen raskauksia rakastin kauhuelokuvia ja trillereitä. Vaikka niiden takia joskus yöunet menikin. Tytyn syntymän jälkeen en pystynyt lukemaan uutisia, saati katsoa mitään kovin vakavaa. Musiikin kuuntelukin oli liikaa.

Nykyään en jaksa keskittyä mihinkään kevyeen lukemiseen. Mieluiten luen tosielämiin pohjautuvia kirjoja tai katson ohjelmia.

Välillä kirjastosta ei tunnu löytyvän mitään, mutta viime kerralla sain hyppysiini monta mielenkiintoista teosta. Aloitinkin lukemaan Kate McCannin "Madeleinea".

Nyt taisi tulla raja vastaan sen suhteen, miten raskasta pystyy lukemaan.

Jokainen varmaankin muistaa Madeleinen tapauksen, tuon tytön, joka katosi Portugalissa lomamatkallaan perheensä kanssa?

En ole päässyt kuin vasta kolmanneksen kirjasta. Välillä on pakko pitää taukoa. Ahdistaa ja kaikeen eläytyy niin kovasti. Varsinkin siihen tarkkaan selvitykseen siitä, mitä katoamishetkellä tapahtui ja millaisia tuntemuksia vanhemmilla oli.

Ehkä kirjan lukeminen tekee niin pahaa siksi, ettei katoaminen ole vieläkään selvinnyt. Natascha Kampuschen tarinan pystyin lukemaan tähän verrattuna kevyesti. Sen kun tiesi, että loppu on niin onnellinen kun tuollaisessa tilanteessa voi olla.

Tai sitten johtuu siitä, että Veikka on saman ikäinen.

En tiedä, joka tapauksessa aion kirjan lukea loppuun asti, vaikka ahdistaisi miten kovasti. Vanhempien tuskaa on todella vaikea edes kuvitella tuollaisen tapahtuman jälkeen.