Sairastelua ja neuvolaa

Flunssa rantautui tähän taloon. Luulin jo, että selvitään ihan niin, että äiti vain sairastaa, mutta tarttuihan se sitten kahteen vanhimpaankin, Tyty sai vielä kaupan päälle korkean kuumeen, joka onneksi laski pian. Toivotaan, että Ruune säästyisi.

Välillä oma olo on ollut ihan ok ja kohta taas ei ole pystynyt tekemään mitään. Sänky on vetänyt pahasti puoleensa. Teestä on ollut ajoittain apua, mutta yhtälö Tyty-ero-äiti on aika tönkkö edelleen.

Sairastelupäivien puuhaa.

Tyty on aina ollut selvästi enemmän perääni. Etenkin silloin se korostuu, kun joskus päivällä yritän Ruunen nukkuessa ottaa univelkoja kiinni. Vaikka on tulpat korvissa, se huuto ja mekastus on kamala, sillä mimmi tietää kuinka ääntä käyttää. Pahimmassa tapauksessa Ruune herää kesken uniensa siihen mekkalaan, eikä enää nukahda takaisin. Sitten on väsynyt vauva, väsynyt&hermo pinteessä äiti.

Vaikka Tytyä tulee paljon päivän mittaan paijailtua ja halailtua, hereillä ollessa touhutaan tiiviisti yhdessä, joku noissa päiväuniyrityksissä tökkii. Sitä äiti ei saisi tehdä. Tuskin on mustasukkaisuuttakaan, tämä oli nimittäin jo ennen Ruunen syntymää.

Tee ehdotti, että lennettäisiin niin, että hän Tytyn kanssa, minä Ruunen ja Veikan kanssa (minulle ja vauvalle on varattu "baby cot"- paikka, saatiin lisäpaikka viereen). Veikan kanssa lento voisi periaatteessa mennä helpommin, mutta tietäen millaisen mekkalan Tyty nostaisi, on vain parempi ottaa tyttö viereen ja antaa miesten nauttia hyvistä unenlahjoistaan.

"Me ollaan äiti tyttöjä. Sinä ja minä." Tyty hokee ylpeänä usein. Ehkä osasyy tuohon tiiviiseen lähekkäin oloon löytyy tuosta lauseesta.

Hyväntuulinen Ruuneberi!

Ruunella oli tänään kolme kk neuvola. Poika oli taas kasvanut hyvään tahtiin, 64cm ja vähän päälle kuusi kiloa. Tällä kertaa sanomista ei tullut painosta, päinvastoin. Ovat kai tajunneet, että on vain luonnostaan pitkä ja hoikka poika, kuten isäkin.

Kyseli vauvan syömisistä, ja kerroin, että parin viikon välein syö selvästi muutaman vuorokauden yötä päivää tilaillen lisää maitoa. Sanoi, että kuulostaa ihan normaalilta tahdilta. Itse olen ollut siinä luulossa, että tuo tilailu käy harvemmin (niinkuin edellisten kanssa), mutta nyt olen jo oppinut tämän rytmin: pari päivää syödään todella tiheään, kolmantena päivänä ei sitten enää maistukaan kun äidillä tissit on räjähdyspisteessä.

Oli myös hyvillään meidän puolestamme, kun kerroin Ruunen nukkuneen ekan kerran 6 tuntia putkeen; 21-03. Onneksi olin tuolloin mennyt silloin ysin maissa nukkumaan, sai itsekin ihan hyvän pätkän, vaikka kipeää Tytyä pitkin välillä hoitaa. Muuten sitten syödään tasaisesti n. 3 tunnin välein, yöllä yleensä tiheämmin.

Tee on pikkujouluissa, lapset nukkuu, itsellä maha täynnä leipää ja glögiä. Kohta kömmin Ruunen viereen.

Kauniita unia!